Järkytä avoimuudella on Aki Ahlrothin @aahlroth perinteistä johtamista ja esimiestyötä ruotiva teos, jossa hän kuvaa käytännönläheisesti silmät avaavia ja vähän kiusallisiakin näkökulmia työelämään ja johtamiseen.
Heti alkuun on tunnustettava että koen olevani Aki Ahlrothin hengenheimolainen. Olen tähänastisella työurallani toiminut sekä asiantuntijana, esimiehenä, että johtajana. Näkökulma johtamiseen on siis vaihdellut melkoisesti, ja kirjaa lukiessani omiin kokemuksiini peilaten kasvoni vääntyivät vuoroin hersyvään nauruun ja kyyneliin. Akin — otan tässä erivapauden sinutella — tekstit kaikessa raadollisuudessaan nostaa mieleen lukemattomia muistikuvia vuosien varrelta niin hyvässä kuin pahassa.
Aki käsittelee kirjassaan johtamista hyvien esimerkkien kautta, jotka avaavat kunkin luvun teemaa. Pidän käytännönläheisenä ihmisenä siitä, että lukijan ei tarvitse kovin syvällisesti tulkita rivien välistä mikä asiassa mättää, ja miten se on korjattavissa. Toki kirjaa ei pidä lukea kuin ohjekirjaa — älä tee näin, vaan tee näin — mutta tämä kai nyt on kaikille itsestäänselvää.
Teemat vaihtelevat laajalla skaalalla hyvin arkisista johtamiseen liittyvistä asioista, kuten motivaatio, sitoutuminen ja kehittyminen, aina yrityksen strategian muodostamiseen ja jalkauttamiseen. Ai että selkäpiitä karmii, kun kuulenkin tuon termin. Lienen ollut muutaman kerran liikaa jalkauttamassa jotain, ja vieläkin useammin jalkautuksen uhrina.
Pidän erityisesti Akin tavasta käsitellä teemoja kuten stereotypiat ja ismit, joiden taakse niin moni kokemukseni mukaan piiloutuu ja ratkaisuksi “löydetään” yksi totuus.
”On liioiteltua väittää, että sukupolvemme määrittelisi, millaisia olemme ihmisinä ja työntekijöinä.”
Kiire saa sille kuuluvan huomion kirjan sivuilla tuoden esille hyvin perusasioita, kuten mitä kiireen korostaminen viestii vaikkapa omalle tiimille ja kollegoille. Samassa yhteydessä Aki muistuttaa myös ajanhallinnasta. Tai siis sen mahdottomuudesta (ah, yksi lempiaiheitani).
”Kun kaikesta on jo kilpailtu, voidaankin seuraavaksi kilpailla siitä, kumpi meistä on kiireisempi."
"Aikaa ei voi hallita, mutta valintojaan voi.”
Myös prosessijohtaminen saa osansa kirjoittajan terävästä sanansäilästä. Prosesseilla on sijansa, mutta viimeistään tämän kirjan lukemalla on tarpeen oivaltaa, että tärkeämpää on kiinnittää huomiota siihen mitä tehdään, kuin miten tehdään. Mitä saat, kun opetat kaikki noudattamaan tarkkaan kuvattua prosessia, ilman omaa ajattelua?
”Kun kaikki asiat on päätetty työntekijän puolesta, aivot on sallitua jättää narikkaan työpäivän alkaessa.”
Aki tuo esille myös kehittämiseen perinteisesti liittyviä ongelmakohtia. Sen sijaan, että asiaa kysyttäisiin tekijöiltä itseltään, otetaan varsinaisen tekemisen ulkopuolelta tietäjä / laatupäällikkö / druidi joka kykenee viisaudellaan parantamaan tehtävän kuin tehtävän suorittamista, esimerkiksi tarkemman prosessikaavion raapustamalla.
Rekrytointi ja työuralla kehittyminen saa mielestäni ansaitsemansa palstatilan kirjassa. Aki ruotii mainiosti sinänsä pieniä toimenpiteitä, joilla työnhakijakokemus ja työntekijäkokemus nostetaan uudelle tasolle, tai ainakin minimissään vältetään pahimmat karikot.
Kantava teema läpi kirjan on avoimuus, arvot ja kulttuuri, sekä niiden merkitys koko työyhteisölle ja yritykselle. Aki kuvaa erinomaisesti, mitä avoimuudella voi saa aikaan, kun siihen aidosti panostetaan.
”Kun tarjolla on kaikkien kannalta hyödyllistä informaatiota, sitä ei tulisi jakaa pelkästään kabineteissa työyhteisön eliitille.”
Kaikessa neroudessaan kirjan sanoma tiivistyy mielestäni loistavasti tähän lauseeseen:
“Yllättävän monen työntekijän hyvinvointi syntyy mahdollisuudesta keskittyä työhönsä ja tehdä se hyvässä porukassa ja järkevällä tavalla ilman liiallista kontrollia.”
Pidän kovasti Aki Ahlrothin tavasta kirjoittaa. Teksti on värikästä, ja osin tarkoituksellisen kulmikastakin, joka osaltaan alleviivaa kirjan sanomaa. Kirjan jäsennys on mielestäni hieman bloginomainen, mutta minua tämä ei häirinnyt. Vietin kirjan parissa aikaa kolmena päivänä, muistiinpanoja kirjoittaen ja usein huomaten herääväni muistelemasta jotain tilannetta omalta työuraltani. Jos voisin, palaisin muutamiin tapahtumiin uudelleen, ja tekisin ehkä jotain toisin kuin aikanaan.
Suosittelenko kirjaa, ja jos, niin kenelle?
Jos olet vain töissä täällä -tyyppi, niin älä missään nimessä lue kirjaa, et hyödy siitä mitään. Jatka vain päivittäistä työtäsi ja todennäköistä jupinaasi.
Jos sen sijaan olet kiinnostunut paremmasta työpäiväkokemuksesta ja haluat tehdä jotain asian hyväksi roolistasi riippumatta, suosittelen kirjaa lämpimästi. Kaikille yritysten johtajille ilmainen vinkki: Jättäkää muutama drinkkilippu ostamatta firman syysjuhliin, ja hankkikaa näitä opuksia luettavaksi. Uskon hyödyn olevan aavistuksen suurempi ja pitkäikäisempi.
Kuva: Alma Talent